,

Jäsenet kertovat osa III

Isäni, Arvi Suontaustan (1910-1954) tie Mustialaan

Isäni syntyi vuonna 1910 Kauvatsalla torpan poikana, vanhimpana kolmen pojan veljessarjaan. Espanjantauti, silloinen pandemia, vei hänen isänsä vuonna 1918. Kaksi vuotta myöhemmin kuoli isän äiti tuberkuloosiin ja isoisä varmaan suruun ja oli hän jo ikämieskin. Pojat joutuivat ”huutolaisiksi”.

Kaksitoistavuotiaana isä pyrki jo pikkurengiksi asuinpaikkansa läheiseen maalaistaloon. Siellä hän teki koulunkäyntinsä ohella useita vuosia ja otti paljon vastuuta töistä, koska talon isäntä sairasti ja myös kuoli, isäni ollessa 16-vuotias.

Asevelvollisuuttaan isä meni suorittamaan Hämeenlinnaan Jääkäritykistörykmenttiin. Hän kertoi olleensa aina vapaaehtoinen päivystäjä yöaikaan, jolloin voi lukea ja sai myös päivällä vähän vapaata. Tämän vapaa-ajan hän käytti opiskeluun ja suoritti keskikoulun oppimäärän asevelvollisuusaikanaan. Tähän saavutukseen häntä auttoi vielä valtion heikko rahatilanne, jonka vuoksi varusmiehet lomautettiin kuukaudeksi. Tämän loman kuitenkin keskeytti Mäntsälän kapina vuonna 1932. Varusmiehet kutsuttiin kiireesti kasarmille, he nousivat aseet mukanaan junaan ja heille jaettiin jo kovat patruunatkin. Presidentti Svinhufvudin puhe oli samaan aikaan kuitenkin tehonnut Lapuan miehiin, ja niin varusmiesten juna pysäytettiin Riihimäellä ja käännettiin takaisin Hämeenlinnaan. Loma jatkui.

Suoritettu keskikoulu ja kauvatsalaisten isäntien todistus vastuunalaisesta työstä jo nuorena, auttoivat niin, että isäni valittiin oppilaaksi Mustialan maamiesopistoon. Siellä hän aloitti opinnot vuoden 1933 alussa ja valmistui vuoden 1934 lopussa kurssinsa priimuksena.

Oltuaan vuoden tilanhoitajana Humppilassa Urpolan kartanossa Arvi Suontausta valittiin Hankkijan Tammiston tilan tilanhoitajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti talvisotaan lähtöönsä asti ja nimellisesti vielä sodan ajankin. Talvisodan jälkeen, keväällä 1940 vanhempani ostivat Kauvatsalta Suutarin tilan. Saman tilan, jonka torpassa isä oli syntynyt. Isäni aloitti tilan kunnostuksen voimaperäisesti. Peltoja salaojitettiin, viljelyyn tulivat rehukasvien lisäksi vehnä, syyrypsi, sokerijuurikas ja porkkana. Karjanjalostus ja karjantarkkailu otettiin mukaan. Isä oli voimakkaasti osaltaan mukana Lännen Sokeritehtaiden perustamisessa ja varsinkin sokerijuurikkaan viljelyn edistämisessä. Hän oli mm. sokeritahtaan viljelijävaliokunnan ensimmäinen puheenjohtaja. Kahden sodan veteraanin varhainen kuolema lopetti tilan nopean kehittämisen.

Kuriositeettina mainittakoon, että allekirjoittaneen opiskeluaikana Mustialassa oli opiston rehtorina Petter O. Pirhonen. Hän oli ollut opettajana jo isäni aikana ja hän muisti isäni hyvin.

Jaakko Suontausta (Mustiala -65), Harjavalta